Moni on varmasti kuullut vitsin, jonka mukaan olisi oikeus
ja kohtuus laittaa vangit vanhainkotiin ja vanhukset vankilaan. Esimerkiksi
venäläiselle tai amerikkalaiselle vitsi voisi näyttäytyä perusteettomana
sadismina, mutta suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset tajuavat, mille vitsi irvailee – Suomen vankiloissa on
niin hyvät olot, että vanhusten soisi olevan mieluummin siellä kuin
vanhainkodeissa ala-arvoisen hoidon varassa.
Suomen oikeusjärjestelmä perustuu hyvinvointivaltiolaisittain siihen, että vankeusrangaistuksen ensisijainen tehtävä ei ole toimia rangaistuksena, vaan eheyttää rikollinen osaksi yhteiskuntaa. Hyvää tarkoittava metodi selittää, miksi vankiloilla on lähestulkoon hotellin maine. Sellit ovat viihtyisiä ja niissä on usein viihde-elektroniikkaa, ja vangeilla on mahdollisuus opiskella ja työskennellä siten, että saavat ansaitsemansa rahat käyttöönsä kakun suoritettuaan. Vankilasta pääsevät lyhyille vapaille myös yhteiskunnalle vaaralliset henkilöt, joiden kohdalla ennuste lainkuuliaiseksi kansalaiseksi kehittymisestä on heikko. Vankilajärjestelmä nykyisellään on lähes irvokas – esimerkiksi henkirikoksen uhrin omaiset kustantavat verovaroistaan hotellitason ylläpidon läheisensä murhaajalle. Suomessa vankeusrangaistus rankaisee eniten kaidalla tiellä pysyviä veronmaksajia.
Samaan aikaan, kun rikolliset istuvat tuomiotaan
yhteiskunnan piikkiin, vanhukset maksavat omasta pussistaan huoneen tai asunnon
vanhainkodissa. Vanhustenhoidon tasossa on paljon hajontaa, jonka huonommassa
päässä liikuntakyvytön mummo saattaa joutua makaamaan omassa ulosteessaan
tuntikausia, koska henkilökuntaa ei ole riittävästi huolehtimaan kaikkien
asukkaiden tarpeista. Henkilökunta ei myöskään ole aina tehtäviinsä sopivaa, ja
vanhusten sadistinen kohtelu hoitokodeissa nousee yleiseen keskusteluun
säännöllisesti. Omissa kodeissaan asuvien vanhusten tila ei välttämättä ole
merkittävästi parempi – kotihoito saattaa piipahtaa lyhyesti pari kertaa
päivässä ja tuoda ruokaa, jota en näkemieni kuvien perusteella syöttäisi edes
koiralle.
Iän myötä heikentyminen on seurausten perusteella pahimman luokan rikos, josta rangaistaan sitä sukupolvea, joka jälleenrakensi Suomen sodan jälkeen ja kasvatti vanhempamme. Jokin tässä yhtälössä ei kuulosta kohtuulliselta.
Minulla on idea. Jotta vankeusrangaistuksesta saadaan taas
merkitystään vastaava, ja jotta yhteiskunnan resurssit saadaan riittämään
arvokkaan vanhuuden takaamiseksi jokaiselle, vaihdetaan laitosten olosuhteet
keskenään. Vangit voivat varallisuutensa mukaan maksaa itse ylläpitonsa, ja
vankeuden aikana saatavaan ansiotuloon on asetettava todella korkea
veroprosentti. Oman varallisuuden menettäminen sekä työn tekeminen niin, että
vain pieni osa ansioista jää käteen, lisäisivät merkittävästi kenen tahansa
halua pysyä kaidalla tiellä. Vaihtoehtoisesti vangin tekemä rikos voitaisiin suhteuttaa tiettyyn rahamäärään, joka vangin on maksettava veroina ennen vapautumistaan. Laitosten oloista ei tule tehdä niin huonoja, että ne estävät eheytymistä kunnolliseksi yhteiskunnan jäseneksi, mutta muun muassa vankien oikeudesta käyttää viihde-elektroniikkaa on varaa nipistää
– rangaistuslaitoksen täytyy tuntua siltä, ettei sinne halua uudestaan. Säästyneellä varallisuudella voitaisiin
palkata lisää henkilökuntaa hoitokoteihin ja parantaa kotihoidon laatua, sekä
keventää vanhusten itsensä maksutaakkaa.
Metsän tulisi vastata, kuten sinne huutaa. Rikollisten
palkitseminen ja vanhusten rankaiseminen täytyy lopettaa, koska nykytilanteessa oikeus ei toteudu.
