Lääketiede – nautimmeko nykyhetkestä tulevaisuuden kustannuksella?

Alussa oli vesi, fotosynteesi ja aitotumainen eliö. Se ui ympäri valtamerta ja kasvatti itselleen lisää soluja kiivetäkseen jonain päivänä omin jaloin Pangean maankamaralle. Voittavat ominaisuudet saivat häviävien kustannuksella yliedustuksen populaatiossa, kun elinympäristö kouli kustakin lajista parhaan mahdollisen selviytyjän. Kolme ja puoli miljardia vuotta myöhemmin sen aitotumaisen eliön selvinneet jälkeläiset asuttavat Mariaanien hautaa, Pohjoisnapaa ja puolen kilometrin korkuisia pilvenpiirtäjiä.

Jos evoluutiota ja luonnonvalintaa tarkastellaan länsimaisen tasa-arvoideaalin ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta, ne ovat raakuudessaan suunnilleen holokaustista seuraavia. Pelkästään ajatus siitä, että jotkin yksilöt olisivat lähtökohtaisesti parempia kuin toiset ja pärjääminen olisi yksinomaan itsestä kiinni, saa monet kavahtamaan. Siitähän tulee mieleen Adolf Hitler ja äärioikeisto. Evoluutio ja luonnonvalinta ovat kuitenkin lajin kehityksen ja terveyden kannalta välttämättömiä, jos lajin on oltava paras mahdollinen versio itsestään ja selvittävä ilman ulkopuolista apua. Mikä tahansa muu kuulostaisi absurdilta – ei kai ole mitään syytä, miksi yhdestäkään lajista kannattaisi tehdä huonompi kuin siitä luonnonvalinnan tuloksena kehittyisi?

Tyypillisesti paras yksilö mihin tahansa ympäristöön on sellainen, joka kykenee hankkimaan ravintoa, puolustamaan itseään ja hankkimaan terveitä jälkeläisiä. Jos yksilöt valikoituvat lisääntymään edellä mainittujen ominaisuuksien sijaan jollain muulla perusteella, luonnonvalinnan kiertämisen seurauksena syntyneistä yksilöistä voi tulla sellaisia, etteivät ne selviäisi luonnossa hetkeäkään. Litteäkuonoinen ja hengitysvaikeuksista kärsivä bulldog tai chihuahua, joka heiveröisyytensä ja pienen kokonsa vuoksi mahtuu istumaan Paris Hiltonin käsilaukussa ovat rotuja, jotka eivät olisi kehittyneet ympäristön vaatimuksiin perustuvan evoluution tuloksena. Eläinten jalostaminen siten, että jokainen sukupolvi on edellistä heikompi ja sairaampi, nähdään julmana ja epäeettisenä.

Lääketieteen kehittyminen on vasemmistolaisen talouspolitiikan ohella auttanut ihmistä kiertämään luonnonvalinnan ja aiheuttanut vastaavia ongelmia kuin jalostus koirille. Kun lisääntymisen edellytyksenä eivät ole terveet perintötekijät ja itsenäinen ravinnonhankinta, heikommillakin geeneillä on mahdollisuus päästä eteenpäin ja niiden osuus populaatiossa kasvaa. Lääketieteen jatkuvan kehityksen myötä asetelma kasvaa jatkuvasti enemmän vinoon, ja yhä useamman on turvauduttava lääketieteen apuun voidakseen elää normaalia elämää.

Sairautta edistävien geenien yleistyminen länsimaissa ei ole ongelma niin kauan, kun saatavilla on niitä lääkkeitä ja hoitomuotoja, joista yhä suurempi osa ihmisistä on riippuvaisia. Jos – ja tiettyjen teorioiden mukaan kun – infrastruktuuri joskus romahtaa, sitä suurempi osa väestöstä kuolee tai sairastuu, mitä pidemmälle medikalisaatio on edennyt. Nykytilannetta voidaan pitää tasa-arvon toteutumisena ja lääketieteen riemuvoittona, mutta pitkällä aikavälillä voittajia ovat ainoastaan ne, joiden olemassaoloa luonnonvalinta tukee.

Vihapuhejahti on vihaa sananvapautta kohtaan

Totuuden jälkeisestä ajasta puhutaan paljon. Sitä kohti yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä otti eilen suuren harppauksen. Sebastian Tynkkysen kuntavaalikampanjasta aloitettu poliisitutkinta osoittaa surullisella tavalla, kuinka löyhin perustein sananvapautta voidaan talloa 2010-luvun Suomessa.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto, Ihmisoikeusliitto ja Etnisten asioiden neuvottelukunta sopivat viime marraskuussa yhdessä puolueiden kanssa, että kuntavaalien aikana seurataan ehdokkaiden jakamaa sisältöä sosiaalisessa mediassa. Lisäksi vihapuhetta etsittiin Aalto-yliopiston tutkijoiden kehittämän algoritmin avulla. Algoritmi oli ohjelmoitu tunnistamaan vihapuheeksi sellaiset ilmaisut, joilla ”levitetään, yllytetään, edistetään, tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen.” 

 Vihapuhe on mielenkiintoinen käsite. Sen tutkintaan voidaan myöntää poliisille 34 miljoonaa euroa ja sen varjolla voidaan aloittaa poliisitutkinta kuntavaaliehdokkaan julkaisemista teksteistä  siitä huolimatta, että koko vihapuheen käsitettä ei Suomen lainsäädännössä ole edes olemassa. Käytännössä tutkintapyyntö tehdään täysin laillisesta toiminnasta, josta myöhemmin etsitään laittomuuksia, jotta se voitaisiin tuomita esimerkiksi uskonrauhan rikkomisena tai kiihottamisena kansanryhmää vastaan. Toimintamalli ei muistuta millään tavalla epäillyn rikoksen normaalia käsittelyä siksikään, ettei edellä mainittuja rikosnimikkeitä pitäisi olla edes olemassa – uskonrauhan rikkominen ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan eivät täytä rikoslainsäädännöltä edellytettyjä tarkkarajaisuusvaatimuksia, vaan pykälät ovat vahvasti subjektiivisia ja tulkinnanvaraisia.

Lisäksi kaikki rikollinen toiminta on määriteltävä tarkasti Suomen laissa, jotta kansalainen osaa olla rikkomatta lakia. Koska vihapuhetta käsitteenä ei löydy lakikirjasta missään muodossa, vihapuheeksi voidaan käytännössä mielivaltaisesti tulkita tai jättää tulkitsematta aivan mikä tahansa. Vihapuheen kuvitteellinen määritelmä ei liity totuuteen tai kirjoituksen sävyyn millään tavalla – maahanmuuton ongelmista kertominen asiallisesti täyttää vihapuheen määritelmän, mutta ei se, että Wille Hyvösen mielestä valkoisella heteromiehellä ei ole oikeutta elää. On täysin mahdotonta tietää ennakkoon, mikä tulkitaan vihapuheeksi ja mikä ei.

Sen lisäksi, että yhdenvertaisuusvaltuutettu yrittää puhua valkoista mustaksi ja rajoittaa sananvapautta suorastaan rienaavalla tavalla, hän kyseenalaistaa naisten kertomat kokemukset seksuaalisesta ahdistelusta silloin, kun tekijä on ulkomaalaistaustainen. Kirsi Pimiän mukaan kukaan ei voinut tietää, ovatko Tynkkysen julkaisemat tarinat keksittyjä vai pitävätkö ne paikkansa. Tilastot ulkomaalaistaustaisten miesten suuresta osuudesta seksuaalirikosten tekijöinä tukevat kiistatta tarinoiden todenperäisyyttä, kuten myös omat kokemukseni kaupunkilaisnaisena – Suomessa pieneen vähemmistöön kuuluvat afrikkalais- ja arabimiehet ahdistelevat naisia useammin, suoremmin ja törkeämmin kuin kaikki muut miehet yhteensä. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtäviin kuuluu mitä ilmeisimmin ulkomaalaismiehiin kohdistuvan kritiikin vähättely eikä naisten turvallisuuden takaaminen.

Suomi on tilanteessa, jossa epämieluisten totuuksien kertominen voidaan leimata vihapuheeksi viranomaisen tasolla asti ja poliisitutkinta voidaan aloittaa toiminnasta, joka ei täytä minkään rikoksen tunnusmerkkejä. Sananvapauden polkeminen on saavuttanut Suomessa täysin absurdit mittasuhteet, ja suunnan on muututtava ennen kuin väärien mielipiteiden sensurointi alkaa muistuttaa totalitaristista valvontayhteiskuntaa nykyistäkin enemmän. Sananvapaus on olemassa juuri sen takia, ettei uutta Stasia tai muuta vastaavaa koneistoa voi syntyä. Sananvapautta ei tarvita siihen, että henkilön oikeus sanoa neutraaleja ja kivoja asioita on turvattu, vaan nimenomaan sellaisten mielipiteiden ja faktojen julki tuomiseen, joista joku voi pahoittaa mielensä. Sananvapaus ei ole kivaa eikä korrektia, mutta elintärkeää mielipiteenvapauden ja yhteiskunnallisen dialogin kannalta.

Mielipiteitä ei tule arvottaa yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa vaan äänestyskopissa.