Lääketiede – nautimmeko nykyhetkestä tulevaisuuden kustannuksella?

Alussa oli vesi, fotosynteesi ja aitotumainen eliö. Se ui ympäri valtamerta ja kasvatti itselleen lisää soluja kiivetäkseen jonain päivänä omin jaloin Pangean maankamaralle. Voittavat ominaisuudet saivat häviävien kustannuksella yliedustuksen populaatiossa, kun elinympäristö kouli kustakin lajista parhaan mahdollisen selviytyjän. Kolme ja puoli miljardia vuotta myöhemmin sen aitotumaisen eliön selvinneet jälkeläiset asuttavat Mariaanien hautaa, Pohjoisnapaa ja puolen kilometrin korkuisia pilvenpiirtäjiä.

Jos evoluutiota ja luonnonvalintaa tarkastellaan länsimaisen tasa-arvoideaalin ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta, ne ovat raakuudessaan suunnilleen holokaustista seuraavia. Pelkästään ajatus siitä, että jotkin yksilöt olisivat lähtökohtaisesti parempia kuin toiset ja pärjääminen olisi yksinomaan itsestä kiinni, saa monet kavahtamaan. Siitähän tulee mieleen Adolf Hitler ja äärioikeisto. Evoluutio ja luonnonvalinta ovat kuitenkin lajin kehityksen ja terveyden kannalta välttämättömiä, jos lajin on oltava paras mahdollinen versio itsestään ja selvittävä ilman ulkopuolista apua. Mikä tahansa muu kuulostaisi absurdilta – ei kai ole mitään syytä, miksi yhdestäkään lajista kannattaisi tehdä huonompi kuin siitä luonnonvalinnan tuloksena kehittyisi?

Tyypillisesti paras yksilö mihin tahansa ympäristöön on sellainen, joka kykenee hankkimaan ravintoa, puolustamaan itseään ja hankkimaan terveitä jälkeläisiä. Jos yksilöt valikoituvat lisääntymään edellä mainittujen ominaisuuksien sijaan jollain muulla perusteella, luonnonvalinnan kiertämisen seurauksena syntyneistä yksilöistä voi tulla sellaisia, etteivät ne selviäisi luonnossa hetkeäkään. Litteäkuonoinen ja hengitysvaikeuksista kärsivä bulldog tai chihuahua, joka heiveröisyytensä ja pienen kokonsa vuoksi mahtuu istumaan Paris Hiltonin käsilaukussa ovat rotuja, jotka eivät olisi kehittyneet ympäristön vaatimuksiin perustuvan evoluution tuloksena. Eläinten jalostaminen siten, että jokainen sukupolvi on edellistä heikompi ja sairaampi, nähdään julmana ja epäeettisenä.

Lääketieteen kehittyminen on vasemmistolaisen talouspolitiikan ohella auttanut ihmistä kiertämään luonnonvalinnan ja aiheuttanut vastaavia ongelmia kuin jalostus koirille. Kun lisääntymisen edellytyksenä eivät ole terveet perintötekijät ja itsenäinen ravinnonhankinta, heikommillakin geeneillä on mahdollisuus päästä eteenpäin ja niiden osuus populaatiossa kasvaa. Lääketieteen jatkuvan kehityksen myötä asetelma kasvaa jatkuvasti enemmän vinoon, ja yhä useamman on turvauduttava lääketieteen apuun voidakseen elää normaalia elämää.

Sairautta edistävien geenien yleistyminen länsimaissa ei ole ongelma niin kauan, kun saatavilla on niitä lääkkeitä ja hoitomuotoja, joista yhä suurempi osa ihmisistä on riippuvaisia. Jos – ja tiettyjen teorioiden mukaan kun – infrastruktuuri joskus romahtaa, sitä suurempi osa väestöstä kuolee tai sairastuu, mitä pidemmälle medikalisaatio on edennyt. Nykytilannetta voidaan pitää tasa-arvon toteutumisena ja lääketieteen riemuvoittona, mutta pitkällä aikavälillä voittajia ovat ainoastaan ne, joiden olemassaoloa luonnonvalinta tukee.