Uusimman aallon feministit haluavat hyötyä sukupuolirooleista

Tämä kuva HS:n juttua varten haastatellusta Viivi Kuuselasta kiersi toissapäivänä nettiä ja herätti huvittuneita reaktioita. Tämäkö muka feminismiä! Kaikkea ne keksivät. Itse asiassa kyllä – tämä on feminismin uusin aalto. Antakaas kun selitän.

Feministit ovat aina halunneet valtaa ja resursseja (kuten aktivistit yleensäkin haluavat aatteensa ajamiseen). Jos katsomme maailmaa feministin silmin ja näemme patriarkaatin syynä vallan ja resurssien epätasaiseen jakautumiseen – miehillä on molempia enemmän – niin pyrkimykseksi muodostuu päästä niistä jollain tavalla osalliseksi. Sen voi tehdä kilpailemalla niistä miesten kanssa tai saamalla miehet jakamaan niitä itse. 

Vielä 10+ vuotta sitten feminismi sovelsi ensimmäistä tapaa. Se korosti, että naiset pystyvät kaikkeen mihin miehetkin. Siskoja kehotettiin käärimään hihat, tähtäämään korkealle ja räjäyttämään lasikatot. P!nk kannusti tyttöjä olemaan poikamaisia menestyäkseen miesten maailmassa ja kritisoi naisten itse itseään esineellistävää bimboilua kappaleessaan Stupid Girls (2009). Itsenäistä toimeentuloa ja riippumattomuutta miehistä ihannoitiin.

Vuosikymmenen takainen feminismi ei tehnyt eroa miesten ja naisten taipumusten tai kykyjen välille, joten kun kovasta uurastuksesta huolimatta ansiotulot ja pörssiyhtiöiden hallituspaikat jakautuivat vieläkin epätasaisesti, lopputulosten epätasa-arvo saattoi loogisesti johtua vain patriarkaatista. Se oli edelleen kukistamatta. Bossgirl -hypetystä näkee joskus vieläkin, mutta se on siirtynyt pois feminismin keskiöstä.

Miehiksi miesten paikalle hyppääminen oli siis epäonnistunut. Osa feministeistä totesi, että on aika lakata pelaamasta peliä, jonka säännöt on kirjoitettu naisia vastaan, ja sen sijaan alkaa hyötyä heistä, joita patriarkaatti suosii. Syntyi uusi aalto, jota muun muassa Kuusela näyttää edustavan.

Uusimman aallon feministien suhtautuminen sukupuoleen on mennyt aivan toiseen laitaan. Sukupuolten häivyttäminen on vaihtunut niiden alleviivaamiseen. Sen sijaan, että naiseus pitäisi peittää kunnianhimolla ja bleisereillä, sitä tulee korostaa. Uuden aallon feministit laittautuvat mielellään kauniiksi ja haluavat tulla halutuksi ja hemmotelluksi. Jotkut vaalivat "feminiinienergiaansa". Miehiltä he vastaavasti edellyttävät perinteiseltä kuulostavia asioita – elatusta ja panostusta, tai kuten Kuusela sanoi, aikaa ja rahaa. Samalle viivalle pyrkimisestä on siirrytty katsomoon, josta seurata miesten keskinäistä kilpajuoksua ja päästä sitten osingoille voittopotista. 

Miesten resursseista hyötymisessähän ei ole mitään uutta tai ihmeellistä – niin se maailma makaa – mutta merkityksellistä on, mikä lähtökohta ja aikomus siihen liittyy. Onko tarkoituksena se, että pariskunnan osapuolet tekevät yhteisen hyvän eteen eri napaisia uhrauksia? Vai onko niin, että naisilla on pelkkiä oikeuksia ja miehillä pelkkiä velvollisuuksia? Onko feministin tarkoitus hakkeroida patriarkaatti, jotta se hyödyttää häntä taloudellisesti miesten kustannuksella?

Moraalinen oikeutus feministiseen miehistä hyötymiseen haetaan siitä, että patriarkaatissa miehillä on etulyöntiasema, joten heidän kuuluukin antaa paljostaan (tässä ollaan myös vasemmistolaisuuden ytimessä). Lisäksi tällä tavoin voidaan kompensoida historiallisia vääryyksiä ja sortoa (tämä taas kuulostaa intersektionaaliselta feminismiltä ja BLM:ltä).

Tavat harjoittaa uuden aallon feminismiä vaihtelevat. Osa naisista edellyttää miehen hoitavan ravintolalaskun tai jopa antavan heille rahaa puhtaana käteen esimerkiksi osana sokerideittailua. Manifestelle-tubekanavaa emännöivä nainen ottaa gold digger -solvauksen kohteliaisuutena ja halveksii vähävaraisia miehiä täysin estottomasti – heistä käytetään sanaa "dusty". Jotkut naiset taas havahtuvat siihen, että istuvat pankin päällä, joten korporaatiossa raatamisen sijaan he voivat antaa miesten raataa ja ottaa siivun heidän menestyksestään Onlyfans-maksuina tai stringeihin sujautettuina seteleinä, kuten stripparifeministit Noitapiiri-sarjassa. Moni on naureskellut sille, että perseen näyttäminenkö on nykyään feministinen ja voimaannuttava teko, mutta tämän uuden aallon feminismin mukaan se nimenomaan on sitä. Bimboilusta on tullut coolia. 

Kuten on käynyt ilmi, uusi aalto korostaa naisten ja miesten erilaisuutta ja sukupuolirooleja. Se katsoo näitä puhtaasti heteronormatiivisesta näkökulmasta. Voisi kuvitella, että ne toisenlaiset feministit, jotka taas eivät tykkää binäärisestä sukupuolijaottelusta tai heteronormatiivisuudesta, olisivat uuden aallon feministien kurkussa kiinni, mutta tätä ei nähtävästi ole tapahtunut. Ei siitäkään huolimatta, että sateenkaarifeministien luulisi olevan pohjattoman kateellisia uuden aallon feministeille, koska jälkimmäiset ovat kauniita ja saavat miehiltä resursseja ja huomiota tavalla, johon lihava turkoositukka ei kykene. Ehkä viha patriarkaattia kohtaan pitää heidät toistensa liittolaisina.

Feminismi on kulkenut melkein 360 astetta. Uuden aallon feministit ovat oivaltaneet sen ikiaikaisen tosiasian, että sukupuolet ovat erilaisia, joten niiden ei kannata kilpailla keskenään samoilla areenoilla. Tämäkin aalto kuitenkin perustuu samaan uskomukseen kuin kaikki aikaisemmat aallot: patriarkaatti on olemassa ja se sortaa naisia. Feminismi on aina pyrkinyt ja tulee aina pyrkimään miesten päihittämiseen tai vähintään tasapeliin sen sijaan, että se uskoisi sukupuolten olevan erilaisia ja sellaisina toisiaan täydentäviä.

Miehenä ja naisena olemisessa on omat etunsa ja haasteensa, eikä kumpikaan tule koskaan olemaan täydellistä. Uhripisteiden laskeminen on omiaan luomaan sukupuolten välille kyräilyä, joka tekee yksilöistä onnettomia ja kokonaisista sukupolvista naisia ja miehiä haluttomia rakastamaan toisiaan aidosti ja uhrautumaan toistensa vuoksi.