Eduskunta äänesti yli 63 000 kannatusilmoitusta
keränneestä "Eutanasia – aloite hyvän kuoleman puolesta" -kansalaisaloitteesta
toissapäivänä. Edustaja Timo Heinosen lausumaehdotus lain läpimenosta mahdollisimman suoraviivaisesti meni nurin äänin 128-60. Jotkut eutanasiaa vastustaneet
ovat jo heittäneet serpentiinit ilmaan, ja monet aloitetta puoltaneet taas ovat
luopuneet toivosta. Kumpaankaan ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa aihetta,
koska asiaa ei olla käsitelty loppuun – eduskunta ainoastaan hylkäsi lausuman, joka olisi velvoittanut lainvalmistelijat hyväksymään eutanasian ilman asiantuntijakuulemisiin perustuvaa harkintaa. Asiantuntijatyöryhmän selvityksen jälkeen asia voidaan tuoda
uudestaan eduskunnan käsittelyyn. Äänestyksen tulos sai joka tapauksessa aikaan
raflaavia otsikoita sekä kuumana käyvän, tunnepitoisen keskustelun avustetusta
itsemurhasta. Keskustelua on herättänyt myös se, etteivät kansanedustajien
napinpainallukset ainakaan näennäisesti edustaneet kansaa, josta lähes
kolme neljäsosaa olisi valmis sallimaan eutanasian.
Keskustelua seuratessa ei voi olla
kiinnittämättä huomiota siihen, että osa ihmisistä tuntuu ymmärtäneen
eutanasian merkityksen täysin väärin. Eutanasia nähdään virheellisesti vaihtoehtona,
jota suorastaan tyrkytettäisiin pillerin tai piikin muodossa vanhoille tai
sairaille ihmisille siten, että käytäntö muistuttaisi enemmän murhaa kuin
armomurhaa. Joissakin kauhukuvissa
eutanasia taas nähdään kärjistetysti syanidikapseleiden nakkeluna jokaiselle
masentuneelle teinille, joka haluaa tehdä itsemurhan. Tosiasiassa jo eduskunnan
äänestystulos kertoo, että eutanasiaan suhtaudutaan mieluummin ylivarovaisesti
kuin vedetään yhtäkään mutkaa suoraksi. Jos laki säädetään asiantuntijoiden
kuulemisen ja sen perusteella tehtyjen muutosten jälkeen, se on todennäköisesti
hyvin tarkka sen suhteen, millä perusteilla eutanasiaa voidaan tarjota. Rajoituksia
voidaan asettaa esimerkiksi harkinta-ajan, iän tai parantumisennusteen
perusteella.
Huoli
siitä, kokisiko esimerkiksi parantumattomasti sairas ihminen velvollisuudekseen
päättää elämänsä resursseja säästääkseen, on aiheellinen eikä sitä voi tehdä
tyhjäksi millään eutanasiaa puoltavalla argumentilla. Lakia ei kuitenkaan voi
jättää säätämättä kyseisellä perusteella, koska toisessa vaakakupissa on
useita, painavampia asioita. Avustettu itsemurha tarkoittaisi laajennettua itsemääräämisoikeutta
tilanteessa, jossa elämä ei ole henkilön itsensä mielestä elämisen arvoista. Se
tarkoittaisi vähäisempiä kärsimyksiä jokaiselle, joka on parantumattomasti
sairas ja elää jatkuvissa tuskissa. Se tarkoittaisi arvokasta lähtöä huonokuntoiselle
vanhukselle, joka haluaa mieluummin kuolla kuin seurata omaa riutumistaan viikosta toiseen tietoisena siitä, että lopputulos on lopulta sama.
Eutanasiaa
ei tule saada kevyin perustein. Itsemurhaa ei voi peruuttaa, joten sen tulee
olla aina viimeinen vaihtoehto. Sen tulee kuitenkin olla vaihtoehto. Sitä
mieltä on myös suurin osa Suomen kansasta – 73 prosenttia Ylen ja
Taloustutkimuksen kyselyyn vastanneesta yli tuhannesta suomalaisesta toivoo,
että ihmisellä olisi tarvittaessa oikeus saada kuolinapua. Jos eutanasialakia
ei säädetä asiantuntijalausuntojen pohjalta tehtyjen muutosten jälkeen, eduskunta ei
ainoastaan viittaa kintaalla kansalaisten oikeudelle lähteä tästä maailmasta
arvokkaasti. Eduskunta ei silloin edusta kansaa, joka on valinnut, ketkä saavat
edustaa sitä Arkadianmäellä.
P.S. Toivoisin jokaisen eutanasiaa edelleen vastustavan lukevan linkin takaa löytyvän jutun 3-vuotiaasta Eino-pojasta. Eino sai aivoverenvuodon ja joutui kituuttamaan hengissä yli kaksi kuukautta sen jälkeen, kun elämä oli lakannut olemasta elämisen arvoista ja paranemisennuste oli nolla. Jos Einon elintoiminnot olisi saanut lopettaa tilanteen käytyä toivottomaksi, omaisten ei olisi tarvinnut katsoa kuukausia vierestä, kun pieni poika tekee hitaasti kuolemaa.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005010252.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommentti