Eutanasia – koska jokaisen tulee saada lähteä arvokkaasti

Eduskunta äänesti yli 63 000 kannatusilmoitusta keränneestä "Eutanasia – aloite hyvän kuoleman puolesta" -kansalaisaloitteesta toissapäivänä. Edustaja Timo Heinosen lausumaehdotus lain läpimenosta mahdollisimman suoraviivaisesti meni nurin äänin 128-60. Jotkut eutanasiaa vastustaneet ovat jo heittäneet serpentiinit ilmaan, ja monet aloitetta puoltaneet taas ovat luopuneet toivosta. Kumpaankaan ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa aihetta, koska asiaa ei olla käsitelty loppuun – eduskunta ainoastaan hylkäsi lausuman, joka olisi velvoittanut lainvalmistelijat hyväksymään eutanasian ilman asiantuntijakuulemisiin perustuvaa harkintaa. Asiantuntijatyöryhmän selvityksen jälkeen asia voidaan tuoda uudestaan eduskunnan käsittelyyn. Äänestyksen tulos sai joka tapauksessa aikaan raflaavia otsikoita sekä kuumana käyvän, tunnepitoisen keskustelun avustetusta itsemurhasta. Keskustelua on herättänyt myös se, etteivät kansanedustajien napinpainallukset ainakaan näennäisesti edustaneet kansaa, josta lähes kolme neljäsosaa olisi valmis sallimaan eutanasian.

Keskustelua seuratessa ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, että osa ihmisistä tuntuu ymmärtäneen eutanasian merkityksen täysin väärin. Eutanasia nähdään virheellisesti vaihtoehtona, jota suorastaan tyrkytettäisiin pillerin tai piikin muodossa vanhoille tai sairaille ihmisille siten, että käytäntö muistuttaisi enemmän murhaa kuin armomurhaa. Joissakin kauhukuvissa eutanasia taas nähdään kärjistetysti syanidikapseleiden nakkeluna jokaiselle masentuneelle teinille, joka haluaa tehdä itsemurhan. Tosiasiassa jo eduskunnan äänestystulos kertoo, että eutanasiaan suhtaudutaan mieluummin ylivarovaisesti kuin vedetään yhtäkään mutkaa suoraksi. Jos laki säädetään asiantuntijoiden kuulemisen ja sen perusteella tehtyjen muutosten jälkeen, se on todennäköisesti hyvin tarkka sen suhteen, millä perusteilla eutanasiaa voidaan tarjota. Rajoituksia voidaan asettaa esimerkiksi harkinta-ajan, iän tai parantumisennusteen perusteella.

Huoli siitä, kokisiko esimerkiksi parantumattomasti sairas ihminen velvollisuudekseen päättää elämänsä resursseja säästääkseen, on aiheellinen eikä sitä voi tehdä tyhjäksi millään eutanasiaa puoltavalla argumentilla. Lakia ei kuitenkaan voi jättää säätämättä kyseisellä perusteella, koska toisessa vaakakupissa on useita, painavampia asioita. Avustettu itsemurha tarkoittaisi laajennettua itsemääräämisoikeutta tilanteessa, jossa elämä ei ole henkilön itsensä mielestä elämisen arvoista. Se tarkoittaisi vähäisempiä kärsimyksiä jokaiselle, joka on parantumattomasti sairas ja elää jatkuvissa tuskissa. Se tarkoittaisi arvokasta lähtöä huonokuntoiselle vanhukselle, joka haluaa mieluummin kuolla kuin seurata omaa riutumistaan viikosta toiseen tietoisena siitä, että lopputulos on lopulta sama.

Eutanasiaa ei tule saada kevyin perustein. Itsemurhaa ei voi peruuttaa, joten sen tulee olla aina viimeinen vaihtoehto. Sen tulee kuitenkin olla vaihtoehto. Sitä mieltä on myös suurin osa Suomen kansasta – 73 prosenttia Ylen ja Taloustutkimuksen kyselyyn vastanneesta yli tuhannesta suomalaisesta toivoo, että ihmisellä olisi tarvittaessa oikeus saada kuolinapua. Jos eutanasialakia ei säädetä asiantuntijalausuntojen pohjalta tehtyjen muutosten jälkeen, eduskunta ei ainoastaan viittaa kintaalla kansalaisten oikeudelle lähteä tästä maailmasta arvokkaasti. Eduskunta ei silloin edusta kansaa, joka on valinnut, ketkä saavat edustaa sitä Arkadianmäellä.

P.S. Toivoisin jokaisen eutanasiaa edelleen vastustavan lukevan linkin takaa löytyvän jutun 3-vuotiaasta Eino-pojasta. Eino sai aivoverenvuodon ja joutui kituuttamaan hengissä yli kaksi kuukautta sen jälkeen, kun elämä oli lakannut olemasta elämisen arvoista ja paranemisennuste oli nolla. Jos Einon elintoiminnot olisi saanut lopettaa tilanteen käytyä toivottomaksi, omaisten ei olisi tarvinnut katsoa kuukausia vierestä, kun pieni poika tekee hitaasti kuolemaa.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005010252.html